jouluhössötystä

Täällä on niin kiirettä ollut ettei ole ehtinyt edes päivittämään blogia. On ommeltu tytöille joulujuhliin mekot, myös uusia jouluverhoja tehty ja saatiin myös joululeivonnaiset pakastimeen tehtyä. Eilen illalla valmistui piparkakku talo. Töissä olen ohjelmavastaava, joten olen saanut järjestää siellä lucia-juhlan ja koko koulun pikkujoulun. Ensi viikolla on vielä edessä joulujuhlan järjestäminen, ohjelma on onneksi jo kasassa, nyt vain kovaa harjoittelua. On niin ihana kotona seurata lasten joulun odotusta Lapset laskevat öitä jouluun ja nauttivat kun koti on koristeltu jouluisilla esineillä. Vaikka joulu on kiireistä aikaa, on sillä kiireellä ja touhulla minulle sellainen positiivinen lataus. Näitä kiireitä hoitaa hymyssä suin. Kohtahan on vuoden kohokohta käsillä ainakin meidän perheessä, kun saa hiljentyä yhdessä rakkaan puolison ja rakkaiden lasten kanssa joulun viettoon. Koko perhe saa nauttia rauhallista aikaa yhdessä, ilman mitään ympäriinsä juoksemista. Nautitaan kaikki joulun ajasta, sen tuomasta hyvästä mielestä ja rauhasta, joka huokuu suurimmasta osasta ihmisistä. Tietysti on ihmisiä, jotka eivät edes vietä joulua, ihmisiä, jotka inhoavat tuota jouluhössötystä, mutta sallimme myös heille sellaiset tunteet. Minä nautin joulusta ja annan sen näkyä:) Hössötetään joulua positiivinen mieli yllä, ei stressata. Rauhallista joulun aikaa kaikille!

tämä kuva on viime jouluna otettu, meidän perheen korttikuva:)


Tuikkikaa oi joulun tähtöset, kilpaa lasten tähtisilmin kanssa. Kertokaa te joulunsatua, yhtä uutta, yhtä ihanaa. Mieltä viihtäen kuin muinen lasna.

Ikealta ihanat ledikehät kattoon

Kuvassa ei pääse oikeuksiin, todellisuudessa aivan upea ledvalokehä. Ostin Ikealta ruokailutilaan yhden ja olohuoneeseen 2, alkaa olla joulun tuntua. Laitoin jo adventtikynttelikötkin ikkunaan

ihana adventin aika

Kyllä täällä odotellaan niin joulua. Sen läheisyydestä kertoo adventti. Tänään haimme Ikealta kattoon sellaisia valkoisia ympyröitä, joissa led valoja, jotka tuovat ihanaa valoisuutta kotiin. Me ollaan kyllä niin jouluihmisiä, jos sellaista voi sanoa. Lapset on kirjoittaneet jo kirjeet joulupukille:) ja tietysti tontut olivat hakeneet ne yöllä ikkunalaudalta ja vieneet ne joulupukille. Jotenkin tosi suloisia toiveita oli lapsilla, joku toivo lapasia, joku nuottitelinettä, yksi toivo kirjaa. Onneks eivät ole oppineet sellaiseen materiaalijouluun, ei tarvi olla lahjavuorta, ja siitä olenkin erityisen onnellinen. Tärkeimmän asian joulussa kun muistaisi. Minulle tärkeää on myös joulussa sellainen rauhallisuus ja perheen yhteinen aika, jolloin saa olla aivan rauhassa perheen kesken. Me harvoin edes kyläillään missään, ollaan ihan kotosalla nauttien yhdessä joulun ajasta. Minä tein tälle joululle myös sellaisen päätöksen, että en enää koskaan osta joulukalentereita, siis mitä? ymmärsit aivan oikein en siis osta enää sellaisia suklaa kalentereita, joiden hävittäminen on tosi vaikeaa, vaan ostin ihanan joulusukkakalenterin, joka on tästä eteenpäin meidän perheessä käytössä, olisko se sitten vaikka ekologisuutta, mutta minulle myös silmän iloa kun ihanat pienet punaiset sukat kauniissa nauhassa kiertää leivinuunia ja sieltä saa lapsoset kaivaa joka aamu pienen yllätyksen. Olis pitänyt jo aiemmin sellainen hankkia. Viime joulunakin 9 suklaakalenteria isossa kasassa kaapin päällä, jokaiseen oli tietysti kirjoitettu nimi, ettei ota vahingossa toisen kalenterista palasta:D se on lapsilla aika tarkkaa:D tai voi se olla joskus aikuisillakin tarkkaa, että ottaako toinen minun omaani. No toivottavasti joulun aikana unohdetaan itsekkyys ja kiire ja vain nautitaan. Kyntteliköt saavat paikkansa loppuviikolla ja tähdet pääsevät valaisemaan lastemme huoneiden ikkunoita. Mukavaa adventin aikaa kaikille

remontin eka vaihe ohi

Ja nyt vedetään henkeä. Urakka oli suurempi mitä osasin kuvitella tällä kertaa. Aiemmin on sujunut paljon iisimmin, mutta nyt kun irrotettiin vintin rappusetkin pois ja pikkuset eli 5 nuorinta nukkui alhaalla olohuoneessa, tuntui jo viikon jälkeen sille että nyt riittää siskonpeti elämä. Talo oli koko ajan aivan sekaisin, mutta nyt kun on rappuaukko maalattu ja vintin aula silmä lepää ja nauttii työn tuloksista. Helpotti jopa niin paljon, että minäkin kerkesin piipahtamaan minun ompelutuvassani eilen hetkisen ja sain tehtyä yhdet farkut. Niistä tuli aivan  kivat. Tein farkut pojalleni minun vanhoista äitiysfarkuista ja hyödynsin tietysti taskut. Oli niin onnellinen poika kun sai uudet farkut jalkaansa. Ja nyt sain jopa mieheni avustuksella kameran säädöt kuntoon, joten voi taas hyvillä mielin kuvata kunhan saan vaan taas tuotettua jotain mitä voisi kuvata.

 tässä kuvassa tekemäni housut takaapäin ja tietysti oikea poseeraus ilme;D

 tässä farkut omistajallaan edestäpäin

tässä kuvassa on joskus aiemmin tekemäni hame metsolan hippikankaasta




Työssä käyminen uudella uralla on sujunut hyvin. Työ on ollut helpompaa kuin kuvittelin. Tietysti aina ei voi olla mukavaa, mutta luulen että se on joka paikassa niin. Lepposaa loppuviikkoa kaikille. On ollut ilo huomata että lukijoita on tullut lisää, olisi kiva tietää, ketä täällä käy lukemassa ja katselemassa, joten laittaisitko itsestäsi jonkinlaisen jäljen.

Tässä on kuvia takeista joita ompelin kesällä lapsilleni. Ei kannata kovin tarkasti katella tällaisen amatöörin luomuksia, mut ihan sellainen yleisvilkaisu vaan:D

takkeja ja tapetti

Aiemmin lupasin laittaa meidän olkkarin tapetista kuvan, joka on vaihtumassa uuteen pintaan. Kuva on laadultaan tosi huono, kuten arvata saatatte, syynä huono kamera ja kuvaaja;D Kuvassa näkyy myös (huonosti) Thaimaan matkalla maalauttamamme taulu lapsistamme, siis osa lapsista:D
Meillä arki pyörii nyt remontin tahtiin. Ei jouda muuta tekemään vaikka kovasti intoa olisi. Pyhäinpäivä ja oikeastaan koko viikonlopun mieheni oli töissä, joten koitimme lasten kans tolskata remontin keskellä kaaoksessa olevassa kodissa. No selvittiin siitä. Poltimme kynttilöitä ja oltiin vaan, siis mitään tekemättä. Kävin kyllä sunnuntaina kuoron kanssa esiintymässä aamulla ennen mieheni töihin lähtöä. Kuoro on minun vanha uudelleen aloitettu harrastus. Tosi mukava sellainen. Laulaessa mieli lepää ja muut murheet ja stressi unohtuu. Haaveilen myös korjauttavani viuluni, joka roikkuu seinällä aika reppanan näköisenä raakileena. Haluaisin alkaa omaksi ilokseni soitteleen sitä vuosien jälkeen. Kenties innostus on siitä kun oma poikani soittaa viulua. Olisi mukava soitella yhessä. Arki rullaa ja sitä pyörää ei voi pysäyttää. Tuntuu et meillä eletään kuin lukujärjestyksen mukaan:D ja siinä sivussa hoidellaan arkirutiinit kuten pyykin pesu jne. Se on kans meillä sellainen loputon savotta. Ei korin pohjalle näy eikä kuulu vaikka huutais kun on aina niin täynnä:D No ressi ei auta, ku pitää ottaa sellainen rennon letkeä meininki siihenki niin ei mee hermot;D

kun päivä painuu iltaan...

niin varjo katoaa, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Meillä raikaa joka päivä edellinen laulu, se vaan on lapsien mieleen ja se on niin totta joka sana mitä siinä sanotaan ja kauniisti lapsen tajuisesti. Meillä on tänään hämmästelty ja kummasteltu äitin ja iskän remontoimista, kun irrotettiin rappuset pois, jotta saadaan rappuaukko kunnolla maalattua. Meillä vaihteeksi puraisi kunnolla remontti kärpänen. Vintti on huoneiden osalta rempattu 2 vuotta sitten, mutta nyt on vuorossa aula, jonka seinät ovat saaneet niin ihania ja lapsekkaita koristeluita aivan omien lasten kätösten kautta, on kynää kyllä kulutettu tosissaan, mutta olis ollut paljon mukavampaa jos sitä olis kulutettu paperiin:/ No kohta ne jää vaan mielen muistoihin kun ne saa tumman harmaan värin päälle. yläosa jää kyllä valkoiseksi, mutta lasten ylettämälle korkeudelle tulee harmaa, jossa toivottavasti ei ihan joka piirrustus näy, vaikkakin sanoin miehelleni, että maalataan sitten ku ollaan eläkkeellä ja lapset on niin isoja ettei enää sotke seiniä, mies sano et sitten sotkee lasten lapset:D no niinhän se varmaan on:D mutta oikeasti se on elämää, ei vakavempaa. On sitä remonttia mukava tehä ihan vaihtelun vuoksi. Meillä alakerrassa olohuone ja osittain keittiö saa myös uutta ilmettä. Joku voi pitää meitä aika hoopoina, mutta ei se haittaa ku me ollaan välillä vähän hoopoja, ollaan nimittäin rakennettu talomme 7 vuotta sitten, olohuone on remontoitu ja pari kertaa:O, mutta mieli pysyy virkeänä ja koti ei rapistu niin äkkiä. Olohuoneen yks seinä ns. peräseinä saa betonia jäljittelevän ilmeen. Yritän saada kuvattua vaikka kännykällä niin näette millainen on tämän hetkinen kuosi siinä seinässä. Ja vielä vähän minun suuresta innoittajastani eli ompelemisesta, sormet syyhyää farkkujen ompeluun, jospa sitä tässä lähipäivinä pääsisi. Huomenna alkaa sitten työt uudessa paikassa. Jännittää:O

huono kamera

tässä tytöillä on päällä ompelemani farkkutilkkuhameet, joista ei varmaan saa mitään selvää ku kamera on nyt niin huono


olis kyllä kuvattavia, mutta kamera on tosi surkeassa kunnossa, että tulee tosi synkkiä kuvia, vissiin jotku säädöt pielessä, ja minä tekniikan ihmelapsi en viitsi särkeä sitä enempää alkamalla kokeilemaan uusia säätöjä siihen:) nyt en ole paljon ommellut, mutta olen saanut ompelutilani valmiiksi ja odotan että sopiva sauma tulee että voin livahtaa sinne vähän huruttelemaan. Meillä on huomenna alkamassa remontti, Otetaan ihan vinttiin menevät portaat pois, jotta saadaan rappukäytävän seinät kunnolla maalattua, Väriksi olen sunnitellut aivan tumman harmaata, jottei niin sormen jäljet näy. Vintissä aulassa seinät saa uuden värin, mutta en vaan tiedä vielä mikä se on, mutta eiköhän se selviä tässä lähipäivinä. Alakerrassa pitää maalata katto, meillä on sellainen helmipaneelikatto, joka on ajan saatossa hieman liikkunut ja nyt näkyy maalaamatonta pintaa. Olohuoneessa meillä on muuten seinät nyt valkoiset, mutta yksi seinä on tapetoitu ruskealla isokukkaisella tapetilla, jonka haluan nyt vaihtaa. Olen miettinyt hyvin radikaalisti vaihtaa, ehkä maalaan sen kirkkaan keltaiseksi, tai punaiseksi, tai kirkkaan vihreäksi tai sit tehdään siihen betonijäljitelmä maalaus tai sit laitetaan sellainen paneeli, joka näyttää luonnon kivi seinältä. Vaikeeta on päättää. Pitäis sellaista laittaa, jota jaksaa katsoa vielä vuoden päästäki. Olohuoneeseen ompelin toissapäivänä uudet verhot, mustavalkoiset marimekon kivi kankaasta. Tuli ihan kivat. siis ei tosi hyvät vaan ihan kivat:D Tämmöistä kuuluu meidän pirttiin, niin no sen verran vielä, että tiistaina aloitan uudessa työpaikassa, ja kyllä jänskättää:)

 tässä kännykällä ottamat kuvat peitosta, ei hyvät nekään, mutta vähän näkee värejä

 saimme viikko sitten varaston valmiiksi ja kummasti tyhjeni talo sisältä kun veimme sinne tavaraa, näissä kahdessa kuvassa on mono poikineen:D meinas naurattaa itseäki kun katto kun oli paikoilleen saatu:D

lisää tilkkupeittoja

Tänään ompelin Edlan sänkyyn tilkkupeiton, vielä olis kaksi, jotka pitäis tehdä, mutta...taidan ostaa rullaleikkurin ennen sitä, on sen verran työläs käsin leikkoa joka tilkku ja kaiken lisäksi tosi terävillä saksilla, joilla ei tarvi ku 7 kertaa yhtä kohtaa louskuttaa niin johan on irti siitä kohdasta, ei sillä et olis mihinkään kiire, mutta jälki vois olla paremmin silmiä hivelevää entä kuin sellainen jyystetty:D no otin kuvia kun sain päiväpeiton paikoilleen ,mutta jostain syystä tuli tosi tummia kuvia, pitää yrittää uudelleen toisella kameralla, mutta laitan pimeän kuvan tähän, josko jotain selvää sais:D ainakin toivottavaa olis että sais;D tai voishan sitä arvoitusleikin siitä kehittää kun jokainen lukija sais arvailla mitä värejä peitossa on:D no ei nyt ihan kummiskaan

 tässä on se ns. räsymatto hame jonka virkkasin lauantaina

tässä on aiemmin virkkaamani mekot, pitää joskus kuvata ne tyttöjen päällä niin pääsee paremmin oikeuksiinsa:)

joku mättää

en ymmärrä mikä on vialla kun en pysty vastata kommentteihin, minulla ei ole kuulemma oikeutta kommentoida kirjoituksia, nyt hyvät neuvot olisi kultaakin arvokkaampia:/

räsymattohame

virkkasin lauantaina JUJU kirjasta saamasta ideasta räsymattoa muistuttavan hameen meidän Sigrid-tytölle, tuli kyllä aivan kivan näköinen, laitan kuvan siitä ja muista virkkaamistani mekoista ja hameista huomenna illalla, kun on aikaa enempi istua koneen ääressä:) on ollut niin kiirettä ettei ole ehtinyt oikeastaan koneella käydä ku nopean vilkaisun vaan. Tein päätöksen viikonloppuna että otan paikan vastaan ja jätän ala-asteella opettajan työn ja lähden yläasteelle musiikin ja uskonnon lehtoriksi, on aika suuri muutos työhön opettaa murrosikäisiä, kun on tehnyt aina työtä vaan ala-asteella:) katsotaan miten sitä pärjää vähän isompien kans, jotka usein on ulkoisesti isoja, mutta sisältä vielä aivan pieniä:)

tarina jatkuu

eli kerron tässä lähipäivinä lisää siellä olostamme ja paluumatkastamme sekä tämän kesäisestä Espanjan matkasta, joka kesti tällä kertaa kuukauden, mutta oli aivan mahtava kokemus kymmenen lapsen kanssa matkustaa lentokoneella, se oikeasti ei ole vaikeaa, vaa ihmeen helppoa ja jopa nautinnollista kun sai seurata sitä lasten onnea ja riemua, mutta kerron siitä tarkemmin myöhemmin:) hyvää yötä kaikille

Espanjan matkamme 2009

Ajattelin vähän kertoa matkastamme, jonka teimme vuonna 2009 Espanjaan. Ajoimme kotoamme ensin Helsinkiin, josta alkoi lauttamatka kohti travemundia. Lauttamatka kesti puolitoista vuorokautta. Olimme illalla klo 23 Saksassa Travemundessa, josta lähdimme autolla ajelemaan kohti ranskaa. Ajatus oli sellainen, että yövymme autossa tai tarvittaessa otamme hotellin matkalla, mutta jo alkumatkasta meidän puolitoista vuotias poika alkoi itkeä sellaista kipeää itkua, joten päätin tarkistaa tilanteen ja tunsin, että hän oli tosi kuuma. Pysähdyimme rekkaparkkiin ja aloin lääkitsemään pientä potilastamme ja mittasin kuumeen, joka oli 40,5. Laitoin hänelle suppoja ja vähensin vaatetta ja jatkoimme matkaa. Yöllä tuli väsymys ja päätimme pysähtyä nukkumaan jälleen rekkaparkkiin, jossa on mahtavat tilat kyllä. Kaikki lapsemme nukkuivat sikeää unta. Meillä on minibussi auto. Meidän pikku potilas nukkui tosi levottomasti, joten ei väsymyksestä huolimatta uni tullut itselle silmään ja mieheni nukkui tuolloin ehkä pari tuntia, jolloin hän heräsi ja totesi että parempi jatkaa matkaa, että saadaan poika lääkäriin. Tiesimme, että ranskassa on turha viedä, jos ei ole tietysti aivan pakko, koska he eivät ymmärrä englantia, tai niin olimme saaneet monilta tutuiltamme kuulla ja saman kyllä totesimme kun pysähdyimme aamupalalle huoltoaseman pihaan. Eli ylitimme Ranskan rajan aamulla kahdeksan aikaan, Yöllä ajoimme Saksan läpi. Päivästä tuli kuuma ja minä lääkitsin poikaamme säännöllisesti. Onneksi autossamme on ilmastointi, että sai viileää ilmaa kuumepotilaalle. Lapset olivat kyllä koko ajan tosi reippaita ja helppoja matkalaisia. Teimme päätöksen, että ajamme yhtä soittoa vessakäyntejä ja auton- ja ruokatankkauksia lukuunottamatta Espanjaanm jotta voimme viedä lapsemme lääkäriin ja sen me  teimme. Siis ajoimme 42 tuntia Travemundesta laskettuna ja olimme ajaneet tuossa ajassa Saksan, Ranskan ja Espanjan läpi eli yhteensä 3000 km. Perillä oltiin torstai aamuna yhdeksän aikaan ja ensin veimme lapsemme lääkäriin , joka totesi, että lapsellamme on tosi ärhäkkä korvatulehdus, johon hän sai antibiootti kuurin. Olimme Espanjassa 3kk yhteensä. Minä pidin lapsille koulua, nautimme perheen yhteisestä ajasta, uimisesta, auringosta ja kiireettömyydestä. Se oli niin upeaa, että ei voi sanoin kertoa.

 lapsiamme välimeren aalloissa, suolaista oli, mutta silti ihanaa ja oikeasti todella hyvää teki meidän atoopikkojen iholle

 tässä matkalla rannalle

krokotiilipuistossa

piti laittaa tämä kuva kun meidän vauva täytti 28.9. vuoden. Tämä kuva on siis vuoden takaa, kovasti on poika muuttunut:)

Hiljaista tuolla kommentti puolella

Taitaa olla niin että pidän blogia vain itselleni, ei ole vielä yhtään kommenttia näkynyt, mutta en masennu siitä, sillä luin yhdestä blogista että lähes ensimmäisen vuoden piti blogia vain itselleen kunnes alkoi kertyä pikkuhiljaa lukijoita. Ompelusaralla on ollut pientä puuhastelua, viikonloppuna ompelin pipoja lapsille. Tuli aivan kivoja, pitäis vaan saada ne kuvattua. Eilinen päivä meni leikatessa tilkkuja uusiin peittoihin ja tänään oon ommellut kalsareita pojille. Alkoi olemaan niin loppu kaikki kalsarit, että oli kohta polvillakin enemmän reikää kuin kangasta. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa ompeluita, olen sairauslomalla vielä ainakin huomisen, koska minulla katosi ääni ja työni opettajana vaatii aika paljon puhumista. Sitä on aika kädetön luokan edessä kun koittaa kuiskimalla saada asiaa selväksi luokan perällä istuvillekkin. No huomenna olen menossa työhaastatteluun, joka vähän jännittää. Työ on yläasteen kahden eri aineen lehtorin virka. Saa nähdä kuinka käy. Toisaalta mietin haluanko tehdä työtä murrosikäisten kanssa vai jatkanko työtä ala-asteella, jossa työ on varmasti kevyempää, ainakin luulisin niin:) Koitan saada tällä viikolla kuvattua ompeluksiani, jotta on jotain mitä saatte katella.

Tässä kuvassa näette Ranskan ruskaa vuodelta 2009 marraskuussa kun ajelimme kotia kohti Espanjasta, jossa olimme viettäneet 3kk lomaa.Kuva on otettu auton ikkunan läpi, joten ei paras mahdollinen

monenmoista...

Sekä eilen että tänään on kartutettu kilometrejä auton mittariin. On ajettu sinne ja tänne ja edestakas. Tänään tietysti olin töissä, josta surautin vauhdilla hakemaan tyttöni koulusta, jolla oli aika lääkärille. Hän kaatui muutama viikko sitten pyörällä ja sarvi tökkäsi alamahaan ja sieltä on ilmeisesti vatsapeitteet revenneet, koska nyt on pulpahtanut samasta kohdasta tyrä. No tänään on tutkittu ja perjantaina jatketaan tutkimuksia. No niin ja paluu raiteille:) Lääkäristä ajoimme nopsakasti kotiin laittamaan ruokaa ja syöttämään lapsia, jotta ehdin viemään poikani viulutunnille, joka alkoi vajaan tunnin päästä siitä kun saavuimme kotiin. No kävin viemässä hänet nopeasti ja äkkiä kotiin laittamaan itselleni ja miehelleni ruokaa, ( me syömme vhh ruokaa) ja nopsasti ruoka suuhun ja loppuja taisin nieleskellä vielä autossa, kun kiihytin jo menemään musiikkiopistoon hakemaan poikaani. Se miksi minä jouduin olemaan kuskina johtui siitä, että meillä on pihalla menossa valtaisa puuteatteri, eli klapikone laulaa ja polttopuuta valmistuu, pitää saada ne nopeasti tehtyä ettei ne lahoa tuonne märkään maahan ja saadaan leivinuuniin puita talveksi, joten mieheni on kiinni siinä hommassa. ja taas sivuraiteilta pääraiteille:) tulimme pikapikaa kotiin ja alkoi siivoukset, piti siivota sekä ylä- että alakerta, koska meille tulee vanhempani huomenna muutamaksi päiväksi kyläilemään eikä viitsi heitä päästää pölymereen tulemaan. Onneksi lapset olivat avustaneet minua niin ettei tarvinnut muuta kuin aloittaa suoraan imuroiminen. Meillä on aivan mahtava imuri, merkiltään pro aqua eli sellainen vesi-imuri. Todella tarpeen astmaatikko perheessä. Kun olin saanut siivottua talon piti alkaa saunottamaan lapsia . Ja sen homman päätteeksi lähti mieheni yöksi töihin, joten iltatoimet sain hoitaa aivan itsenäisesti,(joskus aika rasittavaa, mutta silti aivan pakollista) no nyt on meneillään nuorimman nukuttaminen ja blogin päivittäminen. Hyvää yötä kaikille

 tässä kuvia kesän Espanjan matkalta näin piristykseksi syksyn märkään ja pimeään aikaan. Tämä kukka on meidän asuntomme pihalta 7-vuotias poikani kuvannut.

tämä kuva on Benalmadenan lintupuistosta

on ollut kiirettä

Aloitin työt pari viikkoa sitten. On ollut niin kiirettä, että kun tulen töistä kotiin on saanut aloittaa heti pyykkihommat, siivouksen, ruoanlaiton eli se arjen pyörä pyörähtää heti käyntiin ja minä olen tosi huono hyppäämään siitä pois. Pysähdyn illalla kun lapset nukkuu ja talo on siivottuna et voi alkaa hyvillä tai ainakin paremmalla mielellä nukkumaan. Kunpa osais sulkea silmät sotkulta, mut en tiedä ku mulla on nyt sellainen levottomuus, etten osaa olla vaan, mutta siltikin tuntuu että en saa mitään aikaseksi. Pää on täynnä suunnitelmia, joita haaveilen toteuttavani, mutta tunnit puuttuu että voisi toteuttaa niitä. Pitäis jättää normi arki hommat vaan ja tehdä välilä sellaista mitä ite haluaa, varmaan se olis mulle ompelua. Yks ilta sain tässä tehtyä yhdet joustofroteekankaasta housut pojalleni, mutta kyllä petyin eurokankaan resoriin, joka lerpsahti kun pesussa kävi. Harmi. No nyt on tullut lähinnä vaan valitusta, mutta niin se vaan on että pakko on välillä päästellä höyryjä pihalle;D pitää nytkin taasen rientää viemään yhtä taidekouluun ja sieltä suoraan vanhempainiltaan( eskarilaisen) ja sit hakemaan taidekoulusta neiti ja sieltä maitokauppaan. En tiennyt sitä kun minulla ei ollut vielä lapsia, miten monta ammattia minä tässä perheen äitinä hoidan, on psykologi, sairaanhoitaja, taksikuski, siivooja, keittäjä, pesulanpitäjä,parturi- kampaaja, lastenhoitaja, terapeutti ja ties vaikka mitä:D no sellaista on kymmenen lapsen äidin arki:)

surua

tämän tilkkupeiton tein viikko sitten. Värit on ainakin pirteät:)

surua

tänään mieheni lähti kohti etelää, menee huomenna pikkuveljensä hautajaisiin, suuri on ollut suru. Minä en jaksanut lähteä lasten kanssa, koska siellä on pienet tilat ja tosi ahdasta, meille parempi näin, vaikka olisi ihana olla mieheni tukena vaikeana päivänä. Tänään olin töissä, mukava oli päivä, kun tulin sieltä kotiin, tiesin jo mikä minua odottaa, no tietysti viikkosiivous. Ajattelin tällä kertaa tehdä sen oikein suuremmassa mittakaavassa.Yritys oli hyvä varsinki kun olen yksin lasten kans, sain puolet vintistä raivattua ja suuresti siivottua, kunnes iltapala jne. muu pakollinen touhu keskeytti homman ja päätin että toinen puoli hoidetaan loppuun huomenna.Huomenna on kyllä myös ompelupäivä, jos en tälle yölle vielä innostu, sillä pitäisi saada uudet verhot keittiöön ja ruokailutilaan, kankaat odottaa kassissa. Tällä kertaa syksyisesti oranssia kivet kangasta marimekolta. Huomenna yritän saada kuvia laitettua tänne koneelle lisää:) mukavaa perjantai-iltaa kaikille. Son sit viikonloppi igen:D

torstai 15. syyskuuta 2011

BLOGIMAAILMA AIVAN UUSI, MUTTA VIELÄ VIERAS TUTTAVUUS

Minä tässä koittanut illan etsiä miten saisin lisättyä luettelon blogeista joita seuraan ,mutta ei onnistu sitten niin millään. Kaikki tapahtuu minulla kokeile ja epäonnistu tekniikalla. Jos tätä sattuu lukemaan joku joka osaisi opastaa minua, olisin todella kiitollinen avusta. Se on ku tuo peukku on tuossa keskellä kämmentä niin ei aina kaikki suju, mutta eiköhän tämä vielä iloksi muutu;)

joain lisäystä

aloitin eilen työt, joten en ole ehtinyt käydä kirjoittelemassa mitään mut laitetaan taas yks kuva lisää joka on viime joululta. Tytöillä minun tekemäni mekot ja pojalla housut

lauantai 10. syyskuuta 2011

tämän kesän ompeluksia. Olen aika paljon ommellut. mutta en ole saanut kuvattua vaatteita vielä, mutta lisäilen niitä, kun saa kuvattua. Silläkin saralla paljon opittavaa, ei ole mun vahvuuksia tuo kuvaaminen:D

tässä on minun ensimmäiset ompelemani mekot puolentoista vuoden takaa

tässä on kuva kolmen vuoden takaa, tytöillä päässä minun kutomat pipot. Näistä lähti liikkeelle mun käsitöiden tekeminen, ensin opettelin kutomista ja virkkaamista, puoltoista vuotta sitten uskaltauduin kokeilemaan myös ompelemista.

 

<:footer>

Oma blogiluettelo

• 
  Oden maailmanympärysmatka

  Bali , "sa veit mun sydameni"
  

  4 päivää sitten
• 
  Ulla-Maija Kalliokosken maailmanympärysmatka

  Bali
  

  4 päivää sitten

Malli: Simple. Palvelun tarjoaa