kun päivä painuu iltaan...

niin varjo katoaa, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Meillä raikaa joka päivä edellinen laulu, se vaan on lapsien mieleen ja se on niin totta joka sana mitä siinä sanotaan ja kauniisti lapsen tajuisesti. Meillä on tänään hämmästelty ja kummasteltu äitin ja iskän remontoimista, kun irrotettiin rappuset pois, jotta saadaan rappuaukko kunnolla maalattua. Meillä vaihteeksi puraisi kunnolla remontti kärpänen. Vintti on huoneiden osalta rempattu 2 vuotta sitten, mutta nyt on vuorossa aula, jonka seinät ovat saaneet niin ihania ja lapsekkaita koristeluita aivan omien lasten kätösten kautta, on kynää kyllä kulutettu tosissaan, mutta olis ollut paljon mukavampaa jos sitä olis kulutettu paperiin:/ No kohta ne jää vaan mielen muistoihin kun ne saa tumman harmaan värin päälle. yläosa jää kyllä valkoiseksi, mutta lasten ylettämälle korkeudelle tulee harmaa, jossa toivottavasti ei ihan joka piirrustus näy, vaikkakin sanoin miehelleni, että maalataan sitten ku ollaan eläkkeellä ja lapset on niin isoja ettei enää sotke seiniä, mies sano et sitten sotkee lasten lapset:D no niinhän se varmaan on:D mutta oikeasti se on elämää, ei vakavempaa. On sitä remonttia mukava tehä ihan vaihtelun vuoksi. Meillä alakerrassa olohuone ja osittain keittiö saa myös uutta ilmettä. Joku voi pitää meitä aika hoopoina, mutta ei se haittaa ku me ollaan välillä vähän hoopoja, ollaan nimittäin rakennettu talomme 7 vuotta sitten, olohuone on remontoitu ja pari kertaa:O, mutta mieli pysyy virkeänä ja koti ei rapistu niin äkkiä. Olohuoneen yks seinä ns. peräseinä saa betonia jäljittelevän ilmeen. Yritän saada kuvattua vaikka kännykällä niin näette millainen on tämän hetkinen kuosi siinä seinässä. Ja vielä vähän minun suuresta innoittajastani eli ompelemisesta, sormet syyhyää farkkujen ompeluun, jospa sitä tässä lähipäivinä pääsisi. Huomenna alkaa sitten työt uudessa paikassa. Jännittää:O

huono kamera

tässä tytöillä on päällä ompelemani farkkutilkkuhameet, joista ei varmaan saa mitään selvää ku kamera on nyt niin huono


olis kyllä kuvattavia, mutta kamera on tosi surkeassa kunnossa, että tulee tosi synkkiä kuvia, vissiin jotku säädöt pielessä, ja minä tekniikan ihmelapsi en viitsi särkeä sitä enempää alkamalla kokeilemaan uusia säätöjä siihen:) nyt en ole paljon ommellut, mutta olen saanut ompelutilani valmiiksi ja odotan että sopiva sauma tulee että voin livahtaa sinne vähän huruttelemaan. Meillä on huomenna alkamassa remontti, Otetaan ihan vinttiin menevät portaat pois, jotta saadaan rappukäytävän seinät kunnolla maalattua, Väriksi olen sunnitellut aivan tumman harmaata, jottei niin sormen jäljet näy. Vintissä aulassa seinät saa uuden värin, mutta en vaan tiedä vielä mikä se on, mutta eiköhän se selviä tässä lähipäivinä. Alakerrassa pitää maalata katto, meillä on sellainen helmipaneelikatto, joka on ajan saatossa hieman liikkunut ja nyt näkyy maalaamatonta pintaa. Olohuoneessa meillä on muuten seinät nyt valkoiset, mutta yksi seinä on tapetoitu ruskealla isokukkaisella tapetilla, jonka haluan nyt vaihtaa. Olen miettinyt hyvin radikaalisti vaihtaa, ehkä maalaan sen kirkkaan keltaiseksi, tai punaiseksi, tai kirkkaan vihreäksi tai sit tehdään siihen betonijäljitelmä maalaus tai sit laitetaan sellainen paneeli, joka näyttää luonnon kivi seinältä. Vaikeeta on päättää. Pitäis sellaista laittaa, jota jaksaa katsoa vielä vuoden päästäki. Olohuoneeseen ompelin toissapäivänä uudet verhot, mustavalkoiset marimekon kivi kankaasta. Tuli ihan kivat. siis ei tosi hyvät vaan ihan kivat:D Tämmöistä kuuluu meidän pirttiin, niin no sen verran vielä, että tiistaina aloitan uudessa työpaikassa, ja kyllä jänskättää:)

 tässä kännykällä ottamat kuvat peitosta, ei hyvät nekään, mutta vähän näkee värejä

 saimme viikko sitten varaston valmiiksi ja kummasti tyhjeni talo sisältä kun veimme sinne tavaraa, näissä kahdessa kuvassa on mono poikineen:D meinas naurattaa itseäki kun katto kun oli paikoilleen saatu:D

lisää tilkkupeittoja

Tänään ompelin Edlan sänkyyn tilkkupeiton, vielä olis kaksi, jotka pitäis tehdä, mutta...taidan ostaa rullaleikkurin ennen sitä, on sen verran työläs käsin leikkoa joka tilkku ja kaiken lisäksi tosi terävillä saksilla, joilla ei tarvi ku 7 kertaa yhtä kohtaa louskuttaa niin johan on irti siitä kohdasta, ei sillä et olis mihinkään kiire, mutta jälki vois olla paremmin silmiä hivelevää entä kuin sellainen jyystetty:D no otin kuvia kun sain päiväpeiton paikoilleen ,mutta jostain syystä tuli tosi tummia kuvia, pitää yrittää uudelleen toisella kameralla, mutta laitan pimeän kuvan tähän, josko jotain selvää sais:D ainakin toivottavaa olis että sais;D tai voishan sitä arvoitusleikin siitä kehittää kun jokainen lukija sais arvailla mitä värejä peitossa on:D no ei nyt ihan kummiskaan

 tässä on se ns. räsymatto hame jonka virkkasin lauantaina

tässä on aiemmin virkkaamani mekot, pitää joskus kuvata ne tyttöjen päällä niin pääsee paremmin oikeuksiinsa:)

joku mättää

en ymmärrä mikä on vialla kun en pysty vastata kommentteihin, minulla ei ole kuulemma oikeutta kommentoida kirjoituksia, nyt hyvät neuvot olisi kultaakin arvokkaampia:/

räsymattohame

virkkasin lauantaina JUJU kirjasta saamasta ideasta räsymattoa muistuttavan hameen meidän Sigrid-tytölle, tuli kyllä aivan kivan näköinen, laitan kuvan siitä ja muista virkkaamistani mekoista ja hameista huomenna illalla, kun on aikaa enempi istua koneen ääressä:) on ollut niin kiirettä ettei ole ehtinyt oikeastaan koneella käydä ku nopean vilkaisun vaan. Tein päätöksen viikonloppuna että otan paikan vastaan ja jätän ala-asteella opettajan työn ja lähden yläasteelle musiikin ja uskonnon lehtoriksi, on aika suuri muutos työhön opettaa murrosikäisiä, kun on tehnyt aina työtä vaan ala-asteella:) katsotaan miten sitä pärjää vähän isompien kans, jotka usein on ulkoisesti isoja, mutta sisältä vielä aivan pieniä:)

tarina jatkuu

eli kerron tässä lähipäivinä lisää siellä olostamme ja paluumatkastamme sekä tämän kesäisestä Espanjan matkasta, joka kesti tällä kertaa kuukauden, mutta oli aivan mahtava kokemus kymmenen lapsen kanssa matkustaa lentokoneella, se oikeasti ei ole vaikeaa, vaa ihmeen helppoa ja jopa nautinnollista kun sai seurata sitä lasten onnea ja riemua, mutta kerron siitä tarkemmin myöhemmin:) hyvää yötä kaikille

Espanjan matkamme 2009

Ajattelin vähän kertoa matkastamme, jonka teimme vuonna 2009 Espanjaan. Ajoimme kotoamme ensin Helsinkiin, josta alkoi lauttamatka kohti travemundia. Lauttamatka kesti puolitoista vuorokautta. Olimme illalla klo 23 Saksassa Travemundessa, josta lähdimme autolla ajelemaan kohti ranskaa. Ajatus oli sellainen, että yövymme autossa tai tarvittaessa otamme hotellin matkalla, mutta jo alkumatkasta meidän puolitoista vuotias poika alkoi itkeä sellaista kipeää itkua, joten päätin tarkistaa tilanteen ja tunsin, että hän oli tosi kuuma. Pysähdyimme rekkaparkkiin ja aloin lääkitsemään pientä potilastamme ja mittasin kuumeen, joka oli 40,5. Laitoin hänelle suppoja ja vähensin vaatetta ja jatkoimme matkaa. Yöllä tuli väsymys ja päätimme pysähtyä nukkumaan jälleen rekkaparkkiin, jossa on mahtavat tilat kyllä. Kaikki lapsemme nukkuivat sikeää unta. Meillä on minibussi auto. Meidän pikku potilas nukkui tosi levottomasti, joten ei väsymyksestä huolimatta uni tullut itselle silmään ja mieheni nukkui tuolloin ehkä pari tuntia, jolloin hän heräsi ja totesi että parempi jatkaa matkaa, että saadaan poika lääkäriin. Tiesimme, että ranskassa on turha viedä, jos ei ole tietysti aivan pakko, koska he eivät ymmärrä englantia, tai niin olimme saaneet monilta tutuiltamme kuulla ja saman kyllä totesimme kun pysähdyimme aamupalalle huoltoaseman pihaan. Eli ylitimme Ranskan rajan aamulla kahdeksan aikaan, Yöllä ajoimme Saksan läpi. Päivästä tuli kuuma ja minä lääkitsin poikaamme säännöllisesti. Onneksi autossamme on ilmastointi, että sai viileää ilmaa kuumepotilaalle. Lapset olivat kyllä koko ajan tosi reippaita ja helppoja matkalaisia. Teimme päätöksen, että ajamme yhtä soittoa vessakäyntejä ja auton- ja ruokatankkauksia lukuunottamatta Espanjaanm jotta voimme viedä lapsemme lääkäriin ja sen me  teimme. Siis ajoimme 42 tuntia Travemundesta laskettuna ja olimme ajaneet tuossa ajassa Saksan, Ranskan ja Espanjan läpi eli yhteensä 3000 km. Perillä oltiin torstai aamuna yhdeksän aikaan ja ensin veimme lapsemme lääkäriin , joka totesi, että lapsellamme on tosi ärhäkkä korvatulehdus, johon hän sai antibiootti kuurin. Olimme Espanjassa 3kk yhteensä. Minä pidin lapsille koulua, nautimme perheen yhteisestä ajasta, uimisesta, auringosta ja kiireettömyydestä. Se oli niin upeaa, että ei voi sanoin kertoa.

 lapsiamme välimeren aalloissa, suolaista oli, mutta silti ihanaa ja oikeasti todella hyvää teki meidän atoopikkojen iholle

 tässä matkalla rannalle

krokotiilipuistossa

piti laittaa tämä kuva kun meidän vauva täytti 28.9. vuoden. Tämä kuva on siis vuoden takaa, kovasti on poika muuttunut:)

Hiljaista tuolla kommentti puolella

Taitaa olla niin että pidän blogia vain itselleni, ei ole vielä yhtään kommenttia näkynyt, mutta en masennu siitä, sillä luin yhdestä blogista että lähes ensimmäisen vuoden piti blogia vain itselleen kunnes alkoi kertyä pikkuhiljaa lukijoita. Ompelusaralla on ollut pientä puuhastelua, viikonloppuna ompelin pipoja lapsille. Tuli aivan kivoja, pitäis vaan saada ne kuvattua. Eilinen päivä meni leikatessa tilkkuja uusiin peittoihin ja tänään oon ommellut kalsareita pojille. Alkoi olemaan niin loppu kaikki kalsarit, että oli kohta polvillakin enemmän reikää kuin kangasta. Huomenna olisi tarkoitus jatkaa ompeluita, olen sairauslomalla vielä ainakin huomisen, koska minulla katosi ääni ja työni opettajana vaatii aika paljon puhumista. Sitä on aika kädetön luokan edessä kun koittaa kuiskimalla saada asiaa selväksi luokan perällä istuvillekkin. No huomenna olen menossa työhaastatteluun, joka vähän jännittää. Työ on yläasteen kahden eri aineen lehtorin virka. Saa nähdä kuinka käy. Toisaalta mietin haluanko tehdä työtä murrosikäisten kanssa vai jatkanko työtä ala-asteella, jossa työ on varmasti kevyempää, ainakin luulisin niin:) Koitan saada tällä viikolla kuvattua ompeluksiani, jotta on jotain mitä saatte katella.