keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Tässä kuvassa näette Ranskan ruskaa vuodelta 2009 marraskuussa kun ajelimme kotia kohti Espanjasta, jossa olimme viettäneet 3kk lomaa.Kuva on otettu auton ikkunan läpi, joten ei paras mahdollinen

monenmoista...

Sekä eilen että tänään on kartutettu kilometrejä auton mittariin. On ajettu sinne ja tänne ja edestakas. Tänään tietysti olin töissä, josta surautin vauhdilla hakemaan tyttöni koulusta, jolla oli aika lääkärille. Hän kaatui muutama viikko sitten pyörällä ja sarvi tökkäsi alamahaan ja sieltä on ilmeisesti vatsapeitteet revenneet, koska nyt on pulpahtanut samasta kohdasta tyrä. No tänään on tutkittu ja perjantaina jatketaan tutkimuksia. No niin ja paluu raiteille:) Lääkäristä ajoimme nopsakasti kotiin laittamaan ruokaa ja syöttämään lapsia, jotta ehdin viemään poikani viulutunnille, joka alkoi vajaan tunnin päästä siitä kun saavuimme kotiin. No kävin viemässä hänet nopeasti ja äkkiä kotiin laittamaan itselleni ja miehelleni ruokaa, ( me syömme vhh ruokaa) ja nopsasti ruoka suuhun ja loppuja taisin nieleskellä vielä autossa, kun kiihytin jo menemään musiikkiopistoon hakemaan poikaani. Se miksi minä jouduin olemaan kuskina johtui siitä, että meillä on pihalla menossa valtaisa puuteatteri, eli klapikone laulaa ja polttopuuta valmistuu, pitää saada ne nopeasti tehtyä ettei ne lahoa tuonne märkään maahan ja saadaan leivinuuniin puita talveksi, joten mieheni on kiinni siinä hommassa. ja taas sivuraiteilta pääraiteille:) tulimme pikapikaa kotiin ja alkoi siivoukset, piti siivota sekä ylä- että alakerta, koska meille tulee vanhempani huomenna muutamaksi päiväksi kyläilemään eikä viitsi heitä päästää pölymereen tulemaan. Onneksi lapset olivat avustaneet minua niin ettei tarvinnut muuta kuin aloittaa suoraan imuroiminen. Meillä on aivan mahtava imuri, merkiltään pro aqua eli sellainen vesi-imuri. Todella tarpeen astmaatikko perheessä. Kun olin saanut siivottua talon piti alkaa saunottamaan lapsia . Ja sen homman päätteeksi lähti mieheni yöksi töihin, joten iltatoimet sain hoitaa aivan itsenäisesti,(joskus aika rasittavaa, mutta silti aivan pakollista) no nyt on meneillään nuorimman nukuttaminen ja blogin päivittäminen. Hyvää yötä kaikille

tiistai 27. syyskuuta 2011

 tässä kuvia kesän Espanjan matkalta näin piristykseksi syksyn märkään ja pimeään aikaan. Tämä kukka on meidän asuntomme pihalta 7-vuotias poikani kuvannut.
tämä kuva on Benalmadenan lintupuistosta

on ollut kiirettä

Aloitin työt pari viikkoa sitten. On ollut niin kiirettä, että kun tulen töistä kotiin on saanut aloittaa heti pyykkihommat, siivouksen, ruoanlaiton eli se arjen pyörä pyörähtää heti käyntiin ja minä olen tosi huono hyppäämään siitä pois. Pysähdyn illalla kun lapset nukkuu ja talo on siivottuna et voi alkaa hyvillä tai ainakin paremmalla mielellä nukkumaan. Kunpa osais sulkea silmät sotkulta, mut en tiedä ku mulla on nyt sellainen levottomuus, etten osaa olla vaan, mutta siltikin tuntuu että en saa mitään aikaseksi. Pää on täynnä suunnitelmia, joita haaveilen toteuttavani, mutta tunnit puuttuu että voisi toteuttaa niitä. Pitäis jättää normi arki hommat vaan ja tehdä välilä sellaista mitä ite haluaa, varmaan se olis mulle ompelua. Yks ilta sain tässä tehtyä yhdet joustofroteekankaasta housut pojalleni, mutta kyllä petyin eurokankaan resoriin, joka lerpsahti kun pesussa kävi. Harmi. No nyt on tullut lähinnä vaan valitusta, mutta niin se vaan on että pakko on välillä päästellä höyryjä pihalle;D pitää nytkin taasen rientää viemään yhtä taidekouluun ja sieltä suoraan vanhempainiltaan( eskarilaisen) ja sit hakemaan taidekoulusta neiti ja sieltä maitokauppaan. En tiennyt sitä kun minulla ei ollut vielä lapsia, miten monta ammattia minä tässä perheen äitinä hoidan, on psykologi, sairaanhoitaja, taksikuski, siivooja, keittäjä, pesulanpitäjä,parturi- kampaaja, lastenhoitaja, terapeutti ja ties vaikka mitä:D no sellaista on kymmenen lapsen äidin arki:)

perjantai 16. syyskuuta 2011

tämän tilkkupeiton tein viikko sitten. Värit on ainakin pirteät:)


surua

tänään mieheni lähti kohti etelää, menee huomenna pikkuveljensä hautajaisiin, suuri on ollut suru. Minä en jaksanut lähteä lasten kanssa, koska siellä on pienet tilat ja tosi ahdasta, meille parempi näin, vaikka olisi ihana olla mieheni tukena vaikeana päivänä. Tänään olin töissä, mukava oli päivä, kun tulin sieltä kotiin, tiesin jo mikä minua odottaa, no tietysti viikkosiivous. Ajattelin tällä kertaa tehdä sen oikein suuremmassa mittakaavassa.Yritys oli hyvä varsinki kun olen yksin lasten kans, sain puolet vintistä raivattua ja suuresti siivottua, kunnes iltapala jne. muu pakollinen touhu keskeytti homman ja päätin että toinen puoli hoidetaan loppuun huomenna.Huomenna on kyllä myös ompelupäivä, jos en tälle yölle vielä innostu, sillä pitäisi saada uudet verhot keittiöön ja ruokailutilaan, kankaat odottaa kassissa. Tällä kertaa syksyisesti oranssia kivet kangasta marimekolta. Huomenna yritän saada kuvia laitettua tänne koneelle lisää:) mukavaa perjantai-iltaa kaikille. Son sit viikonloppi igen:D

torstai 15. syyskuuta 2011


BLOGIMAAILMA AIVAN UUSI, MUTTA VIELÄ VIERAS TUTTAVUUS

Minä tässä koittanut illan etsiä miten saisin lisättyä luettelon blogeista joita seuraan ,mutta ei onnistu sitten niin millään. Kaikki tapahtuu minulla kokeile ja epäonnistu tekniikalla. Jos tätä sattuu lukemaan joku joka osaisi opastaa minua, olisin todella kiitollinen avusta. Se on ku tuo peukku on tuossa keskellä kämmentä niin ei aina kaikki suju, mutta eiköhän tämä vielä iloksi muutu;)


joain lisäystä

aloitin eilen työt, joten en ole ehtinyt käydä kirjoittelemassa mitään mut laitetaan taas yks kuva lisää joka on viime joululta. Tytöillä minun tekemäni mekot ja pojalla housut

lauantai 10. syyskuuta 2011



tämän kesän ompeluksia. Olen aika paljon ommellut. mutta en ole saanut kuvattua vaatteita vielä, mutta lisäilen niitä, kun saa kuvattua. Silläkin saralla paljon opittavaa, ei ole mun vahvuuksia tuo kuvaaminen:D





tässä on minun ensimmäiset ompelemani mekot puolentoista vuoden takaa


tässä on kuva kolmen vuoden takaa, tytöillä päässä minun kutomat pipot. Näistä lähti liikkeelle mun käsitöiden tekeminen, ensin opettelin kutomista ja virkkaamista, puoltoista vuotta sitten uskaltauduin kokeilemaan myös ompelemista.
<:footer>