Pieni Hilma-vauvamme<3

24.1.2015

Bertta ja Alma

tässä tytöillä päällä ompelemani mekot, jotka tein jouluksi 2014

Paljon on tapahtunut

en ole pitkään aikaan saanut päivitettyä blogiani. Meidän elämä on ollut aikamoista koettelemusta. Olemme taistelleet kotikaupunkimme kanssa Bertan hoitoon liittyvistä asioista, jotka lain mukaan kuuluu meille, mutta jotka kaupunki on evännyt meiltä. Prosessi on ollut pitkä ja raskas. Olemme vieneet asian hallinto-oikeuteen, joka toi meille iloisen joululahjan 22.12.2014. Eli se kumosi kaupunkimme tekemät päätökset perusteettomina ja velvoitti kaupunkia rakentamaan vammaispalvelulain mukaisesti hoitotilan bertalle. Jo ennen päätöksen tuloa kaupungilta annettiin meille kaksi vaihtoehtoa eli viedä lapsemme terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa on katkaisuhoidossa olevia potilaita, mrsa- bakteeri, saattohoitopotilaita ja Alzheimerin tautia sairastavia potilaita. Toinen vaihtoehto oli parakki kotimme pihaan. No molemmat oli huonoja vaihtoehtoja pienelle lapselle. Pyysimme kirjallisen lausunnon perusturvajohtajalta, että parakki on vain väliaikainen ja että hallinto-oikeuden päätöstä noudatetaan. Jos se on meidän puolella oleva viedään parakki pois ja rakennetaan lisäsiipi. No kun päätös tuli oli koko perheen paras joululahja saatu. Päätös todellakin oli meidän puolella. Joulu tuli ja meni. Minulla raskaus oli loppusuoralla. Huolta aiheutti, että vauvan liikkeitä en tuntenut, ainoastaan hikan tunsin. Menimme 27.12 lääkäriin huolemme kanssa. Lääkäri ultrasi ja totesi, että istukan virtaukset ovat epätasaiset ja kohollaan. Pyysin käynnistystä, koska huoli vauvasta oli suuri ja viikkoja oli lähes 39. Lääkäri sanoi , että ei ole tarpeen käynnistää, koska viikon päästä oli käynnistysaika. Ja se miksi en tuntenut liikkeitä johtui lääkärin mukaan vauvan asennosta, joten minun ei tarvi olla huolissaan. 30.12 yöllä alkoi kovat supistukset ja aamulla lähdimme kohti sairaalaa, ilo kupli sisällä kun ajattelin, että pian saan pikkuisen syliini. Mennessämme synnärille olinkin jo 10 cm auki. Kätilö puhkaisi kalvot ja huomasi vauvan olevan perätilassa. No hän pyysi lääkäriä ultraamaan että voinko synnyttää vai pitääkö leikata. Lääkäri ultrasi ja ihmetteli ettei sydämen sykettä löydy. Hän sanoi, että ultralaite on huono, joten haettiin toinen kone ja toinen lääkäri. Kun lääkäri, joka minut oli kolme päivää aiemmin laittanut kotiin alkoi ultraamaan totesi hän nopeasti, että vauvamme on menehtynyt😪😪 elämä romahti. Jouduin synnyttämään kuolleen perätilassa olevan vauvamme. Se oli erittäin traumaattinen kokemus. Siitä ei jäänyt mitään hyvää sanottavaa. Saimme hoitaa vauvaamme ja lopulta luovutimme ihanan pienen prinsessamme kätilölle, joka vei vauvamme pois. Suru on ollut todella suuri koko perheelle. 24.1 hautasimme pienen Hilma-vauvamme. 5.2 saimme taasen postia kaupungilta, jossa ilmoitettiin, että ovat jälleen tehneet kielteisen päätöksen vammaispalveluhakemukseemme, vaikka hallinto-oikeus oli velvoittanut rakentamaan hoitotilan bertalle. Sen jälkeen onkin ollut aikamoista rumbaa. Lakimiehemme kehoitti tekemään asiasta julkisen, jonka teimmekin. Paljon olemme saaneet tukea ja kannustavia viestejä ja yhteydenottoja. Tietysti myös jonkin verran kielteisiä, mutta minua eikä perhettämme se haittaa, koska kaikilla on oikeus mielipiteeseen ja ihmiset eivät tiedä asiasta kaikkea, joten he tietämättömyyttään sanovat mitä sanovat. Olemme todella kiitollisia kaikille tukea osoittaneille! Saamme valtavasti voimaa siitä jatkaa taistelua. Se miksi taistelemme, haluamme, että lakia noudatetaan, että oikeus toteutuu ja että kaikki ihmiset olisivat lain edessä saman vertaisia.
Bertan tilanteesta ja voinnista sen verran, että bertalla oli viimeksi tänään suolitukos, joka laukesi onneksi itsestään. Alkoi neiti olla jo aika kivulias ja maha turposi valtavaksi. Nyt taas vähän helpompaa. Bertan kanssa mennään edelleen ylös ja alas voinnin kanssa. On se niin ihana rakas prinsessamme😍👸❤️❤️