sunnuntai 20. tammikuuta 2013

jatkoa

19.11 huomas mieheni et reiästä pullottaa suoli, mutta 20.11 sen huomasi lääkäri, joka sano et ei auta muu ku kiireesti leikata vauva. Ja jospa saatais myös reikä paikattua. No 21.11 lähti B jälleen leikkaukseen. Me koitimme jälleen kuluttaa tunneilta tuntuvia minuutteja ja ikuisuudelta tuntuvia tunteja. 4 tuntia kesti leikkaus. Jes, reikä löyty ja se paikattiin ja myös se mitä suolityräksi luultiin olikin suolen limakalvoa joka pullotti haavasta ulos oli se myös laitettu mahaan ja haava ommeltu kiinni. Kirurgi oli onnellinen hyvin menneestä leikkauksesta ja niin myös me. Iloa kestikin seuraavaan aamuun kunnes jälleen ulosteet valuivat haavasta mahan päälle. Kyllä tuli itku itsellä ja kirurgilla, ei ole tosi, siis ei voi olla totta!!!!! Nyt ei enää leikata vaan laitetaan alipaineimuri B mahaan, joka imee ulosteet säiliöön, ettei ne pääse vatsaonteloon valumaan. Mutta! yhtään ainoaa ei ollut oulussa, joten piti Helsingistä tuoda lentokoneella ouluun sellainen B:lle ja perjantaina 23.11 klo 9 se oli perillä, jolloin se asennettiin B:n mahaan.  Imuri on kaiken aikaa imenyt ulosteet säiliöönsä b:n mahasta. Eteenpäin on menty siinä, että myös stoomaan tulee ulostetta eli reiän ohitse myös kulkeutuu entistä ruokaa. B:n ruokamäärää on kaiken aikaa pikkuhiljaa nosteltu ja hänellä on jopa 2 kertaa tullut kakkaa vaippaan mikä oli suuri riemun aihe, meinasin itse ja kuulin myös, että osastollakin oli puhuttu että täytekakku pitää leipoa sen kunniaksi. Nyt odotellaan 14.12 kuin kuuta nousevaa. Silloin saapuu herra helsingistä, Risto Rintala, suolispesialisti suunnittelemaan B:n elämää eteenpäin, vaikka niinhän sitä sanotaan että eletään vaan päivä kerrallaan, mutta silti hän meinaa suunnitella et miten edetään B:n suolien kans, tuleeko toimenpiteitä, ja jos niin mitä ja milloin ja missä ja kuka tekee jne jne. kysymysmerkkejä ilmassa :) :) :) alkaa jo väsyttää tämä kysymysmerkkitilanne kun ei kukaan tiedä mitään eikä mistään ja minä haluaisin tietää ja haluaisin jo B:n kiireesti kotia, sais riittää jo tämä sairaalaelämä. No tässä lyhyesti jatkoa edelliselle kertomukselle. En muuta lisää kuin sen, että meillä on niiiiin maailman valloittavin vauva että toista ei ole olemassakaan! Uskokaa pois!