kun päivä painuu iltaan...

niin varjo katoaa, maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Meillä raikaa joka päivä edellinen laulu, se vaan on lapsien mieleen ja se on niin totta joka sana mitä siinä sanotaan ja kauniisti lapsen tajuisesti. Meillä on tänään hämmästelty ja kummasteltu äitin ja iskän remontoimista, kun irrotettiin rappuset pois, jotta saadaan rappuaukko kunnolla maalattua. Meillä vaihteeksi puraisi kunnolla remontti kärpänen. Vintti on huoneiden osalta rempattu 2 vuotta sitten, mutta nyt on vuorossa aula, jonka seinät ovat saaneet niin ihania ja lapsekkaita koristeluita aivan omien lasten kätösten kautta, on kynää kyllä kulutettu tosissaan, mutta olis ollut paljon mukavampaa jos sitä olis kulutettu paperiin:/ No kohta ne jää vaan mielen muistoihin kun ne saa tumman harmaan värin päälle. yläosa jää kyllä valkoiseksi, mutta lasten ylettämälle korkeudelle tulee harmaa, jossa toivottavasti ei ihan joka piirrustus näy, vaikkakin sanoin miehelleni, että maalataan sitten ku ollaan eläkkeellä ja lapset on niin isoja ettei enää sotke seiniä, mies sano et sitten sotkee lasten lapset:D no niinhän se varmaan on:D mutta oikeasti se on elämää, ei vakavempaa. On sitä remonttia mukava tehä ihan vaihtelun vuoksi. Meillä alakerrassa olohuone ja osittain keittiö saa myös uutta ilmettä. Joku voi pitää meitä aika hoopoina, mutta ei se haittaa ku me ollaan välillä vähän hoopoja, ollaan nimittäin rakennettu talomme 7 vuotta sitten, olohuone on remontoitu ja pari kertaa:O, mutta mieli pysyy virkeänä ja koti ei rapistu niin äkkiä. Olohuoneen yks seinä ns. peräseinä saa betonia jäljittelevän ilmeen. Yritän saada kuvattua vaikka kännykällä niin näette millainen on tämän hetkinen kuosi siinä seinässä. Ja vielä vähän minun suuresta innoittajastani eli ompelemisesta, sormet syyhyää farkkujen ompeluun, jospa sitä tässä lähipäivinä pääsisi. Huomenna alkaa sitten työt uudessa paikassa. Jännittää:O