jatkoa

Edellisestä leikkauksesta on huomenna tullut kuluneeksi jo 3 viikkoa, no mitäs tässä sinä aikana on tapahtunut. Paljonkin. Eteenpäin askelia, hyvin pieniä, mutta onnen täyttämiä. Välillä pysäyttäviä tilanteita, kuten esim. 5 suolitukosta, joita on tullut tässä kolmen viikon aikana. Maitoja on nostettu puolimilliä kerrallaan ja tänä aamuna oltiin päästy jo kuuteen milliin. Ihania sylittelyhetkiä, silti pelko taka-alalla. Sunnuntaina 4.11 pääsin vihdoin ouluun, jonne en päässyt yli viikkoon. Oli todella vaikeaa olla pois B:n luota. Ajatuksissa mitä jos jotain tapahtuu. Se miksi en päässyt, johtui siitä, että viikko sitten meillä oli oksennustauti ja minulla itselläni alkoi 31.10 kauhea flunssa, henki ahtaalla ja lämpöä. Kävin torstaina 1.11 lääkärissä itseni ja A:n kanssa. Minulla todettiin keuhkoputken tulehdus ja henki tosiaan tosi ahtaalla. Sain lääkekuurin itselleni. A jolla myös oli henki ahtaalla, lämpöä ja itkuisuutta totesi lääkäri täysin terveeksi. Siis mitä?! minä itse kuulin lapsen vieressä kuinka hengitys vinkuu. Kun hän sai yskäkohtauksen sanoi lääkäri, että maito nousee ja siksi yskittää. Jahaas. No lähdetään sitten kotiin.
Seuraavana päivänä eli 2.11 mieheni soitti meidän omalle lääärille, jonka tiesimme olevan päivystämässä siitä millainen A on. Hän käski tulla suoraan  sairaalapäivystykseen ja käskeä hoitajaa soittamaan hänet paikalle. No niinpä minä lähdin sairaalaan A:n kanssa ja menin suoraan sairaalapäivystykseen jossa hoitaja pyysi lähetettä. Sanoin, ettei sellaista ole vaan pitäisi soittaa omalle lääkärillemme niin hän tulee tänne katsomaan A:n. Mitä sinä sanoit; hoitaja kysyi, oletko siis soittanut lääkärille kotiin. Joo tai siis en tai siis mun mies on ollut siihen yhteydessä, varmaan näki tänään Oulussa sairaalassa sitä, en tiedä oikein miten mutta kumminkin. No niinpä hoitaja soitti lääkärille, joka antoi ohjeet jo puhelimessa miten hoito aloitetaan ja kohta saapui lääkäri kotoaan sairaalaan vain A:n vuoksi ja tutki hänet: ei voi olla totta, lapsi 2kk ja todella selvä ja paha välikorvan tulehdus! Henki todella ahtaalla,, vinkuu molemmat keuhkolohkot. Ei auta muu kuin aloittaa antibiootti ja ventoline. No onneks saatiin apu A:lle.
3.11 pidettiin vielä karenssipäivää oulusta, jotta pääsisin kunnolla paranemaan. 4.11 aamulla muiden vielä nukkuessa lähdin ouluun ja oli niin ihana päivä siellä B:n kanssa, joka oli olosuhteisiin nähden hyvävointinen.
5.11 veimme lapset hoitoon ja lähdimme Ouluun yhdessä, koska meillä oli fysioterapeutin opastusaika sekä avannehoitajan opastusaika. Saimme hyviä neuvoja tulevaisuutta varten kuinka meidän tulee jumpata makaamisesta kangistunutta vauvaa. Lisäksi sain vaihtaa aivan itsenäisesti B:lle avannepussin. Kyllä tämä tästä alkaa sujumaan, kyllä me osataan B hoitaa, ei muuta ku kotia vaan;D
Kaikki ei mene kumminkaan niin kuin itse ajattelee.
6.11 mieheni lähti yksin aamulla Ouluun. Minä jäin kotiin hoitamaan muita lapsia. Minun vuoroni on torstaina mennä yksin. Keskiviikko eli 7.11 pidetäänki välipäivä, käyn vanhempainvarteissa, kampaajalla, neuvolassa jne. Mutta tuo oli luuloa eikä miestäni odottanut mitenkään ihana yllätys Oulussa.  lääkäri istui koneen ääressä, kun hän meni B:n huoneeseen. Siinä oli toivottanut tullessan hyvät huomenet, jonka jälkeen lääkäri totesi, että B jälleen yllätti meidät, On tullut reikä suoleen ja myös ihan vatsapeitteisiin ja leikkaushaavan arvesta valuu ulostetta. Edessä on siis leikkaus. <kirjoitan siitä myöhemmin