Hyvää ja rauhallista joulua ja siunattua uutta vuotta kaikille!

pala lisää

Viimeksi jäin siihen 7.11 päivään, joten jatkoa siihen. B lähti aamulla leikkaukseen ja me lähdimme mieheni kans Zeppeliiniin kuluttamaan aikaa. Saatiinki siellä vierähtämään 3 tuntia, joten kiirehdimme takaisin osastolle, koska arvelimme, että pian B tulisi leikkauksesta. Odottelimme sairaalan ala-aulassa, kului tunti, toinen ja mitään ei kuulunut, aamuvuorolaiset lähti töistä. kului jälleen tunti, päätin soittaa osastolle. Vihdoin kuuden tunnin ja 15min odottelun jälkeen kuulimme että leikkaus on päättynyt. Ja huokaus, B selvisi jälleen, mutta miksi kesti noin kauan! Mieheni sanoi jo odottaessamme, että varmasti ovat etsineet paksunsuolen pään. Ja hän oli oikeassa. Se oli löytynyt 9 viikon jälkeen ja ommeltu ohutsuolen kans vierekkäin yhteen ja nostettu niiden yhteinen suolenpää avannereikään. Suolet olivat liimautuneet niin tiukasti yhteen, että oli jouduttu saksilla leikkomaan ne irti toisista. Siinä leikatessa oli tullut aikalailla reikiä lisää suoleen, joten reikien paikkaamista oli riittänyt. Jälleen alkoi toipuminen leikkauksesta. B:n vointi koheni nopeasti. Oli niin ihana jälleen hoitaa häntä. Hänelle alettiin antamaan maitoa nenämaha letkuun puolimilliä tunnissa ja siitä varoen puolella millillä nostaen aina välillä. Maanantaina 12.11 menin yksin Ouluun siellä odotti minua tosi kivulias B, joka itki valittaen kaiken aikaa. Sanoin, että kaikki ei ole kohdillaan. Vielä kotiin ajaessani oli ahdistunut, epämääräinen olo, jotakin sillä on nyt pielessä. Tiistai-aamuna 13.11 lähdimme mieheni kanssa kahdestaan Ouluun. Lapset vietiin hoitoon. Matkalla poliisit muisti meitä 100 euron lahjakortilla. Ouluun päästyämme saimme kuulla heti, että B:lla valuu uloste leikkaushaavasta, joka tarkoittaa reikää suolessa. Taas! Eikö tämä lopu koskaan, en enää jaksa yhtään! On tämä aivan hullua! Päivä oli tosi raskas. Keskiviikkona 14.11 jälleen Ouluun ja B lähti leikkaukseen. Ja me odotettiin jälleen jännityksellä miten käy. Tällä kertaa paikattiin reikä ja laitettiin dreeniputki mahasta ulos tulemaan. B:lla todettiin myös lateksi allergia, joka rajottaa aikalailla. Sairaalassa on nimittäin paljon instrumentteja, teippejä jne. joissa on käytetty lateksia.
Torstaina 15.11 aamulla hoitaja huomasi jälleen, että ulosteet pursuaa leikkaushaavasta, nyt erikohdasta. Tällä kertaa lääkäri ilmoitti, että B:n suolet eivät kestä enää leikkaamista, vain siinä tapauksessa lähdetään leikkaan, että hänen tila heikkenee todella huonoksi. Tuolloin torstaina B oli todella kipeä, lääkkeitä meni paljon. Mutta yksi mieltä piristävä juttu oli se, että äiti ja isä pääsivät katsomaan häntä.

16.11 lähdimme aamula aikaisin hakemaan siskoani Oulunsalon lentokentältä. Toinen tuli hoitaan lapsia meille kotiin. Menimme lentokentältä sairaalaan katsomaan B:tä. Tänään vointi oli muuten parempi, mutta edelleen ulosteet valuivat leikkaushaavasta ulos.Siskoni sai pitää ihmeenkin pirteää B:tä sylissä.

17.11 meillä oli A:n ristiäiset .Samalla julkaisimme aiemmin kastetun B:n nimen.. Tuona päivänä tehtiin B:n mahalle sellainen operaatio, että aukaistiin mahaa n.5cm keskeltä auki, jotta ulosteet pääsevät paremmin valumaan ulos suolen reiästä.
18.11 hoitaja tuli meille hoitaan lapsia ja me lähdimme mieheni kans viemään siskoani Oulunsaloon. Mennessä olimme B:n luona Oulussa, joka vakavaan tilanteeseen nähden on ihmeen pirteänä.  19.11 jolloin 2 lastamme täyttävät vuosia B porskuttaa eteenpäin maha auki reikä suolessa, On se ihmeellinen lapsi!

muutamia kuvia

 eka kerran sain syliini lokakuussa

 painekaapissa

jatkoa

Edellisestä leikkauksesta on huomenna tullut kuluneeksi jo 3 viikkoa, no mitäs tässä sinä aikana on tapahtunut. Paljonkin. Eteenpäin askelia, hyvin pieniä, mutta onnen täyttämiä. Välillä pysäyttäviä tilanteita, kuten esim. 5 suolitukosta, joita on tullut tässä kolmen viikon aikana. Maitoja on nostettu puolimilliä kerrallaan ja tänä aamuna oltiin päästy jo kuuteen milliin. Ihania sylittelyhetkiä, silti pelko taka-alalla. Sunnuntaina 4.11 pääsin vihdoin ouluun, jonne en päässyt yli viikkoon. Oli todella vaikeaa olla pois B:n luota. Ajatuksissa mitä jos jotain tapahtuu. Se miksi en päässyt, johtui siitä, että viikko sitten meillä oli oksennustauti ja minulla itselläni alkoi 31.10 kauhea flunssa, henki ahtaalla ja lämpöä. Kävin torstaina 1.11 lääkärissä itseni ja A:n kanssa. Minulla todettiin keuhkoputken tulehdus ja henki tosiaan tosi ahtaalla. Sain lääkekuurin itselleni. A jolla myös oli henki ahtaalla, lämpöä ja itkuisuutta totesi lääkäri täysin terveeksi. Siis mitä?! minä itse kuulin lapsen vieressä kuinka hengitys vinkuu. Kun hän sai yskäkohtauksen sanoi lääkäri, että maito nousee ja siksi yskittää. Jahaas. No lähdetään sitten kotiin.
Seuraavana päivänä eli 2.11 mieheni soitti meidän omalle lääärille, jonka tiesimme olevan päivystämässä siitä millainen A on. Hän käski tulla suoraan  sairaalapäivystykseen ja käskeä hoitajaa soittamaan hänet paikalle. No niinpä minä lähdin sairaalaan A:n kanssa ja menin suoraan sairaalapäivystykseen jossa hoitaja pyysi lähetettä. Sanoin, ettei sellaista ole vaan pitäisi soittaa omalle lääkärillemme niin hän tulee tänne katsomaan A:n. Mitä sinä sanoit; hoitaja kysyi, oletko siis soittanut lääkärille kotiin. Joo tai siis en tai siis mun mies on ollut siihen yhteydessä, varmaan näki tänään Oulussa sairaalassa sitä, en tiedä oikein miten mutta kumminkin. No niinpä hoitaja soitti lääkärille, joka antoi ohjeet jo puhelimessa miten hoito aloitetaan ja kohta saapui lääkäri kotoaan sairaalaan vain A:n vuoksi ja tutki hänet: ei voi olla totta, lapsi 2kk ja todella selvä ja paha välikorvan tulehdus! Henki todella ahtaalla,, vinkuu molemmat keuhkolohkot. Ei auta muu kuin aloittaa antibiootti ja ventoline. No onneks saatiin apu A:lle.
3.11 pidettiin vielä karenssipäivää oulusta, jotta pääsisin kunnolla paranemaan. 4.11 aamulla muiden vielä nukkuessa lähdin ouluun ja oli niin ihana päivä siellä B:n kanssa, joka oli olosuhteisiin nähden hyvävointinen.
5.11 veimme lapset hoitoon ja lähdimme Ouluun yhdessä, koska meillä oli fysioterapeutin opastusaika sekä avannehoitajan opastusaika. Saimme hyviä neuvoja tulevaisuutta varten kuinka meidän tulee jumpata makaamisesta kangistunutta vauvaa. Lisäksi sain vaihtaa aivan itsenäisesti B:lle avannepussin. Kyllä tämä tästä alkaa sujumaan, kyllä me osataan B hoitaa, ei muuta ku kotia vaan;D
Kaikki ei mene kumminkaan niin kuin itse ajattelee.
6.11 mieheni lähti yksin aamulla Ouluun. Minä jäin kotiin hoitamaan muita lapsia. Minun vuoroni on torstaina mennä yksin. Keskiviikko eli 7.11 pidetäänki välipäivä, käyn vanhempainvarteissa, kampaajalla, neuvolassa jne. Mutta tuo oli luuloa eikä miestäni odottanut mitenkään ihana yllätys Oulussa.  lääkäri istui koneen ääressä, kun hän meni B:n huoneeseen. Siinä oli toivottanut tullessan hyvät huomenet, jonka jälkeen lääkäri totesi, että B jälleen yllätti meidät, On tullut reikä suoleen ja myös ihan vatsapeitteisiin ja leikkaushaavan arvesta valuu ulostetta. Edessä on siis leikkaus. <kirjoitan siitä myöhemmin

jatkuu

Joudun palaamaan vielä leikkaukseen, jossa paikattiin 6 reikää 24.9 eli siinä leikkauksessa poistettiin käytöstä 40cm suolta joka oli todella huonokuntoista ja laitettiin lepämään ja käyttöön otettiin vain 10cm suolta ja tehtiin uusi avanne vasemmalle puolelle. Se oli ainoa pätkä suolesta mikä oli enää terveenä. Sen kanssa tilanne sujui muuten hyvin, mutta maito, jota aluksi annettiin 1milli kolmen tunnin välein pikkuhiljaa lisäten huilasi läpi suolen ehtimättä lainkaan imeytyä suoraan avannepussiin. Tilanne oli muuten aivan hyvä, mutta koska B ei saanut tuosta ravintoa, jouduttiin hänen ravinto korvata ns. korkeakalorisilla liuoksilla suoraan suoneen, jotka sisältää mm. rasvaa ja hivenaineita. Nämä rasittivat B:n maksaa niin että sappirakko lakkasi toimimasta ja hänelle tuli sappistaasi, joka aiheutti hänelle 2 sappikiveä, lisäksi maksa-arvot kohosi aivan huikeisiin lukemiin esim alat arvo, jonka pitäisi olla alle 150 oli yli 600, bilirubiini ja konjukaalinen bilirubiini molemmat oli yli 300. B meni aivan keltaiseksi, silmän valkuaiset eivät enää olleet valkuaiset vaan keltuaiset. Pissa muuttui aivan ruosteen väriseksi ja munuaiset peittyi kalkkiin eli alkoi kalkkeutumaan. Tilanne meni niin huonoksi, että oli saatava lisää suolta, jotta voitaisiin vähentää nesteytystä ja lisätä maitoa, joka toivottiin alkavan imeytyä suoleen ja nyt päästäänkin seuraavaan leikkaukseen, joka tehtiin hänelle 8.10.
Leikkaus kesti yli viisi tuntia ja oli todella vaikea. Suolet, jotka olivat olleet levossa olivat liimautuneet mahassa suolikimpuksi ja 2 tuntia niitä koitettiin irrottaa toisista niin varoen, ettei tulisi reikiä, sillä suolet hänellä on kuin paperia. Kun ne oli saatu irti huomattiin 3 kuoliossa ollutta kohtaa, joten jälleen jouduttiin poistamaan lisää suolta häneltä. Myöskin suolien liittäminen toisiinsa oli todella vaikeaa, koska ompeleet kahlasi läpi suolien seinien. Mutta leikkaus saatiin jälleen tehtyä. Yksi asia mikä tuli esille leikkauksessa oli se, että paksunsuolen pää on joutunut hukkaan kiinnikkeiden viidakkoon, joten sitä ei voitu yhdistää ohutsuoleen, joten piti tehdä uusi avanne, tällä kertaa oikealle puolelle.
Jälleen alkoi toipuminen leikkauksesta. Pikkuhiljaa alettiin lisämään maitoa ja maksan tilanne alkoi parantumaan. 13.10 iloittiin B:n hyvästää voinnista. Tuntui, että nyt kaikki lähtee sujumaan. 14.10 pääsi vanhin katsomaan vauvaa, joka oli tosi hyvävointinen. Sain tuolloin piiiiitkästä aikaa imettää vauvaa. Yhden aikaa päivällä kävimme viemässä vanhin junalle, joka lähtu mummun ja papan luo syyslomalle. Menimme takaisin sairaalaan todella onnellisina siitä, kuinka B on hyvässä kunnossa. Meillä oli tapaaminen avannehoitajan kanssa klo 14. Hän tuli ja yhdessä aloimme siinä katselemaan B:n mahaa, kun yhtäkkiä huomasin kuinka uloste alkoi valumaan leikkaushaavasta, jonka piti olla jo kiinni, tietysti siinä oli vielä metallihakaset, joilla se oli suljettu. Haava on siis 24cm eli koko mahan levynen. Siinä hetkessä romahti maailma. Jalat meni valtoiksi ja tuntui, että ei voi enää edes hengittää. Aloin huutamaan lääkäriä paikalle, joka tulikin nopeasti. Katsoi tilanteen ja hälytti kirurgin paikalle. Kirurgi totesi, että nyt on tullut reikiä suoleen, joten ei auta muu kuin leikkaus. Kirurgi oli todella väsynyt tultuaan toisesta leikkauksesta, joten ei halunnut alkaa heti leikkaamaan, koska tarkkaavaisuus oli kyseenalaista väsyneenä. B joutuisi odottamaan seuraavaan aamuun täysin ravinnotta oikealla kyljellä makaamaan, jotta uloste valuisi mahaan, eikä pääsisi leviämään muualle haavan päälle levittämään bakteeria. Kyllä jälleen vietimme hyvin vähäunisen yön, koska pelko oli päällä niin valtava. Mitä jos taas tulee sepsis, B ei kestäisi sellaista kyllä. Aamu koitti ja lähdimme jännittyneinä ajamaan kohti Oulua. Siellä odotti hyvin nälkäinen ja kipeä tyttö meitä. Leikkauksen piti alkaa 8.30, mutta se viivästyi tunteja ja alkoi 12.00. Oli raskasta odottaa kelloa jälleen seuraten, että B pääsisi saliin. Kun vihdoin pääsi halusin lähteä ajelemaan pois sairaalan seinien sisältä, koska niin paljon tuskaisia hetkiä on siellä vietetty. Operaatio kesti 3,5 tuntia ja kun tulimme takaisin saimme kuulla, että suolessa oli 2 reikää ja lisäksi märkäpesäke suolien alapuolella niiden läheisyydessä.
Kertomus jatkuu...

---